Uuden vuoden kunniaksi ajattelin, että olisikin hyvä hetki esitellä tämä meidän katraamme. Ensimmäisenä olkoon vuorossa Huippu, katraan matriarkka, joka saapui täydentämään porukkaamme viimeisenä, eikä kuitenkaan vähäisimpänä.
Ensikosketus tähän sydämmelliseen uuheen tuli jo kesällä 2014, jolloin Huippu oli muiden mukana meillä kesälampaana. Huippu oli joukon uskaliain lammas, joka tuli rohkeasti tervehtimään heti ensihetkistä saakka.
 |
| Huippu kesällä 2014, melkoisen hoikka tyttö. |
 |
| Samaisesta kuvasta tehtiin joulukortit myöhemmin syksyllä. |
Huipusta tuli erityisesti lempilammas meidän Vilmalle, joka olikin suruissaan, kun Huippu joutui kotiutumaan kotitilalleen ennen muita. Halkeama sorkassa ja siitä seurannut ontuminen estivät Huipun kesävierailun jatkumisen meillä.
Alkusyksystä 2015 sain uutisiä Huipusta. Huonon tiinehtyvyyden vuoksi se olisi lähdössä poistoon. Pienoisen suostuttelun jälkeen päädyimme ottamaan Huipun tänne meille. Oma katraamme kun muodostui keväisistä karitsoista, niin Huippu toisi porukkaan vähän "järkeä".
 |
| Vilman ja Huipun jälleennäkeminen. |
 |
| Hyvin kotiutui Huippu nuorisokatraaseen ja otti odotetusti paikan joukon uutena pomona. Niin kuin kuvasta ehkä näkeekin, Huippu on ottanut vähän kiloja sitten viime näkemän mutta kaipa se tuosta hoikistuu, kun yrittää pysytellä nuorison mukana. |
Vaikka Huippu on huippukiva ja ystävällinen lapsien lellikki, niin kerrottakoon, että löytyi Huipusta vähän särmääkin. Hän meinaan oli hiukkasen eri mieltä meidän kanssa siitä, että keritäänkö häntä vai ei. Ja kookas kun on, niin siinä ei isännällä ollut paljon sanomista, kun Huippu otti ja läks livettiin. Päivän parhaat naurut saatiin, kun Huippu laukkaa isäntä kaulassa roikkuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti