Kevät saapuu kohinalla

Kevät on luonnossa kiireistä aikaa, kun linnut ja muut eläimet ovat pesäpuuhissaan. Samaa voisi sanoa myös lampaista, karitsointiaika on kuumimmillaan.

Omat lampaamme eivät vielä ole kantavina, ehkäpä ensi keväänä sitten mutta olen onneksi päässyt karitsointiavuksi yhdelle isommalle lammastilalle. Olen siellä ollut oppia hakemassa ja tutustumassa vähän suurempiin kuvioihin.

Ihanaa hommaa ja täytyy todeta, että kyllä juurikin nuo lampaat ovat mulle se juttu!

Tässä muutama maistiainen muillekin.

Esittelyssä: Kukkoherra Hermanni

Kun lammaskatras on saatu esiteltyä, taitaa olla kanojen ja tietysti kukkoherra Hermannin vuoro. Kanamme ovat maatiaiskanoja ja edustavat piikkiönkantaa. Kuulumme myös maatiaiskanan säilytysohjelmaan.

Olimme koko kevään rakentaneet talviasuttavaa kanalaa sekä ulkotarhaa kanasille ja kyllä on taas sanottava, että kylläpä päivätyöt voivat sitten haitata harrastuksia. Ei siinä arki-iltoina paljoakaan ehdi rakennella ja viikonloputkin vilahtavat ohi hetkessä. 

Onneksi jo varhain keväällä varaamamme kanaset saivat odotella kasvattajan huomassa, kunnes saimme paikat asuttavaan kuntoon.

Hermanni ja kanasista Miima, Pallokana sekä Inkeri

Hermanni osoittautui heti alun alkaen herrasmieheksi, joka ei koskaan ole kohdellut ikävästi kanasiaan. Hienosti Hermaani on käyttäytynyt ihmistenkin kanssa, koskaan ei ole tarvinnut pelätä, että se tulisi silmille. Äänenkäytöstä sanottakoon sen verran, ettei Hermanni turhista hötkyile ja kiekuu kyllä aamutuimaan mutta harkitusti. Taitaa arvata, että asutaan taajamassa, eikä kova elämöinti sovi sellaiseen.

Hermanni paistattelee auringossa lempipaikallaan pölkyn päällä.