sunnuntai 27. joulukuuta 2015
perjantai 18. joulukuuta 2015
tiistai 15. joulukuuta 2015
Pimeän syksyn piristykset
Vaikka marraskuu nayttäytyi tänä vuonna kovasti pimeänä ja sateisena, mahtui siihen muutama pakkaspäiväkin.
Lampaat ihmettelemässä marraskuun ehkä ainoata pakkaspäivää. |
Myös kanoille viriteltiin tunnelmavalo. |
Jo joulukuun puoliväli, eikä maa ole tämän valkeampi. Mutta kyllä tuo pienikin lumi kaunistaa. |
Kotinurkilla. |
maanantai 14. joulukuuta 2015
lauantai 12. joulukuuta 2015
Kesä 2015 kääntyi syksyyn
Kehnon kesän päätteeksi syksystä tuli kaunis ja lämmin. Hyvä niin, sillä lampaita meille jäi viisi, eikä niille ollut vielä suojaa talveksi.
Onnea on käsistään kätevä isäntä, joka rakensi suunnitelmieni pohjalta hienon ja käytännöllisen pienlampolan.
Marraskuu toi mukanaan loputtoman sadesään ja lampola tuli jo todella tarpeeseen.
Onnea on käsistään kätevä isäntä, joka rakensi suunnitelmieni pohjalta hienon ja käytännöllisen pienlampolan.
Marraskuu toi mukanaan loputtoman sadesään ja lampola tuli jo todella tarpeeseen.
Vastavalmistunut lampola vasemmalla. Oikealla näkyy kanasten tarha. |
Kanaset |
Lampaat lounastamassa |
Ja koska isäntä on kovasti innostunut valvontajärjestelmistä, niin pitihän yksi kamera saada lampolaankin. |
maanantai 7. joulukuuta 2015
Kettuja kanatarhan kupeessa
Vauhdikas kesä 2015
Kesä kului vauhdilla. Eläimet pitivät seuraa lapsille ja toisinpäin.
Mikki kuohittiin juhannuksen jälkeen ja valitettavasti haava tulehtui niin, että se vaati uuden leikkauksen. Loppu hyvin - kaikki hyvin ja edelleen Mikki katraassa mukana.
Mikki kuohittiin juhannuksen jälkeen ja valitettavasti haava tulehtui niin, että se vaati uuden leikkauksen. Loppu hyvin - kaikki hyvin ja edelleen Mikki katraassa mukana.
Mikki vasemmalla ja Mymmis Myy oikealla. |
Loppukesästä, kun piti hyvästellä Lollipop ja Kylli, niin katraan johtajan paikan tuli ottamaan viime kesästä tuttu kesäkaveri Huippu. Huippu oli meidän Vilman suosikkilammas. |
Mymmis Myy vasemmalla ja Minni oikealla. |
Kukko Hermanni |
Vasemmalta: PalloKana, Elviira, Hermanni ja Inkeri. Jokainen lapsista sai nimertä yhden kanan. Minulle jäi nimettäväksi yksi kana ja kukko :) |
Elviira oli kanasista ainoa, joka oli meille muuttaessa ja aloittanut muninnan. Iso muna on Elviiran ja minimuna, jonkun juuri munintansa aloittelevan muna. Kenen muna, se jäi arvoitukseksi. |
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Toinen erä lampaita
Parisen viikkoa Minnin ja Mikin saapumisen jälkeen heille saapui odotetut kaverit. Katraamme kasvoi neljällä lampaalla. Meille tuli viime kesän kesäkaveri suomenlammas Lollipop karitsansa kanssa sekä risteytysuuhi Kylli, jolla oli myös karitsa mukana.
Minni ja Mikki ottivat uudet tulokkaat hyvin vastaan. |
Tässä Lollipopin karitsa Melli, joka sai meillä lisänimen Elli-Melli. |
Kylli ja Lollipop ottavat rennosti. |
Ilta-auringossa. |
lauantai 21. marraskuuta 2015
Ensimmäinen erä lampaita
Olimme päätyneet antamaan kodin kahdelle orpokaritsalle, joiden emä oli menehtynyt synnytyksessä. Karitsat olivat vain viiden viikon ikäisiä, kun kävimme hakemassa ne kotiin. Painotkaan eivät tuon ikäisillä päätä huimanneet, olisiko Mikki ollut 13 kg ja Minni 11 kg.
Valmistelimme heille pienen karitsakammarin, hankimme kuivaheinää ja mikä tärkeintä kävimme hakemassa lampaiden äidinmaidonkorviketta. Ensin alkuun juotot oli tehtävä kuusi kertaa päivässä, noin kolmen tunnin välein. Onneksi esikoisemme oli juuri jäänyt kesälomalle, niin hän sai hoidettua päiväsyötöt.
Takaisin siis pullorumbaan, viime kerran pelasimme pullorallia omien kaksostemme kanssa muutama vuosi sitten. Harmiksi kaikki pullot oli annettu jo eteenpäin ja päädyimme hankkimaan näille tulokkaille ihka uudet pullot, sekä vellitutit :)
Valmistelimme heille pienen karitsakammarin, hankimme kuivaheinää ja mikä tärkeintä kävimme hakemassa lampaiden äidinmaidonkorviketta. Ensin alkuun juotot oli tehtävä kuusi kertaa päivässä, noin kolmen tunnin välein. Onneksi esikoisemme oli juuri jäänyt kesälomalle, niin hän sai hoidettua päiväsyötöt.
Takaisin siis pullorumbaan, viime kerran pelasimme pullorallia omien kaksostemme kanssa muutama vuosi sitten. Harmiksi kaikki pullot oli annettu jo eteenpäin ja päädyimme hankkimaan näille tulokkaille ihka uudet pullot, sekä vellitutit :)
Tulokkaat tustumassa uuteen kotilaitumeen. |
Koko perhe sai osallistua ruokintaan. |
Minnillä oli pullottelun kanssa hieman alkuvaikeutta, mutta kyllä se nälkä sitten vei voiton ja uusi pullokin kelpasi. |
torstai 19. marraskuuta 2015
Kevät koittaa
Keväällä, kun isäntä rakensi kanalaa, minä otin hommakseni muokata vanhaan pellonreunaan pienen pottumaan. Omin pikku kätösin käänsin maata ympäri ja lopulta pyysin kummipojan apuun. Kummipoika otti mukaansa jyrsimen, jolla saatiin hommaan vähän vauhtia.
Vähän vaati googletusta, jotta sai tietoa siitä, miten savipelto muutetaan perunamaaksi. Google oli apuna myös, kun tuli aika valita oikeat siemenperunat ja milloin ne oikein tulisi kylvää. Kylväminen tapahtui lopulta kesäkuun alussa, kun maa oli tarpeeksi lämmennyt.
Vähän vaati googletusta, jotta sai tietoa siitä, miten savipelto muutetaan perunamaaksi. Google oli apuna myös, kun tuli aika valita oikeat siemenperunat ja milloin ne oikein tulisi kylvää. Kylväminen tapahtui lopulta kesäkuun alussa, kun maa oli tarpeeksi lämmennyt.
sunnuntai 15. marraskuuta 2015
Talvella oli hyvää aikaa miettiä tulevia juttuja
Syksyllä kotiin lähteneet lammaskaverit jättivät sen verran ison aukon elämään, että oli mietittävä jo tulevia. Vaikka elettiin vasta alkukevättä 2015, varasin jo kesälampaat. Siinä samalla tuli tehtyä päätös siitä, että meille tulee tänä kesänä myös niitä kanoja, joista jo viime kesänä haaveilin.
Helmikuussa varasin paikalliselta maatiaiskanasäilyttäjältä meille viisi kanaa ja kukon, piikkiöläistä kantaa. Kanat tulisivat meille pysyvästi ja keväällä tulisi rakennettavaksi talvilämmin kanala.
Keväällä kävin kanankasvatuskursseilla ja sieltä sainkin aimo annoksen infoa kanoista, niiden käyttäytymisestä, sairauksista sekä tietysti kananhoidosta ylipäänsä.
Toukokuussa sitten huolella suunniteltu kanala alkoi rakentua. Pääasiassa käytimme kierrätysmateriaaleja, joten se hieman hidasti töitä mutta oli sen arvoista.
Helmikuussa varasin paikalliselta maatiaiskanasäilyttäjältä meille viisi kanaa ja kukon, piikkiöläistä kantaa. Kanat tulisivat meille pysyvästi ja keväällä tulisi rakennettavaksi talvilämmin kanala.
Keväällä kävin kanankasvatuskursseilla ja sieltä sainkin aimo annoksen infoa kanoista, niiden käyttäytymisestä, sairauksista sekä tietysti kananhoidosta ylipäänsä.
Toukokuussa sitten huolella suunniteltu kanala alkoi rakentua. Pääasiassa käytimme kierrätysmateriaaleja, joten se hieman hidasti töitä mutta oli sen arvoista.
Rakennusmateriaalien lisäksi myös tarvikkeet on suurelta osin kierrätettyjä. Onni on tuttu, jolta saimme näitä aarteita. Täytyy häntä muistaa tuoreilla kananmunilla joskus. |
Siinä Herra Hermanni rouvineen on juuri päässyt tutustumaan uuteen kotiinsa. |
Tutustumista ulkotarhaan. Tarha on katettusiltä varalta, että joku petolintu iskisi silmänsä meidän tipuihin. |
perjantai 13. marraskuuta 2015
Kesälampaista pitkää iloa
Kesällä saimme luvan keritä Lollipopin ja laitoimme villat tarkkaan talteen. Ajatuksena oli, josko joskus kokeilisimme siitä jotakin askarrella.
No myöhemmin syksyllä sain työkaverilta vanhat karstat lainaan ja pääsimme käsittelemään villoja.
No myöhemmin syksyllä sain työkaverilta vanhat karstat lainaan ja pääsimme käsittelemään villoja.
Tässä pikkuväki kokeilee karstaamista. |
Yhteistyöllä :) |
Karstaamisen jälkeen kokeilimme huovuttamista. |
Ja huopuihan se. |
Huovasta leikattiin tähtiä ja sydämiä, lisättiin heijastavaa kangasta ja viimeisteltiin napilla. |
perjantai 6. marraskuuta 2015
Kun kesä 2014 vaihtui syksyyn
ja tuli aika hyvästellä jo rakkaiksi käyneet kesäasukkaat.
Onnea on aamukaurojen antaminen yöppärissä. Kesä vasta lähetymässä lopppua. |
Syyskuussa laitumelta alkoi vihreä jo olemaan niin vähissä, että annettiin kavereille lisäksi kuivaheinaa. |
Vilma ja Lollipop |
Kesämuisto |
Hyvästien aika lokakuussa 2014 |
Väinö ja Lollipop. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)