Uusi vuosi ja uudet kujeet

Viime postauksesta on vierähtänyt oikeastaan liian pitkä aika. Niiin paljon on tähän väliin mahtunut tapahtumia.

Viime syksynä meille muutti Nautilus-niminen pässi. Nuori herra sopeutui hyvin laumaan ja saikin viettää koko talven tyttöystävien ja Mikin kanssa samoissa tiloissa.

Pässi Nautilus kuvassa etuoikealla.

Ajatuksena pässin ottamiselle oli tietenkin karistoiden saaminen tämän vuoden keväälle ja onnistuihan tuo. Huhtikuun lopussa meille syntyi kaikkiaan viisi karitsaa, neljä poikaa ja yksi tyttö.

Kuvassa katraamme nuorin jäsen, Oikku.

Keväällä tapahtui kaikenlaista muutakin, maatalousalan opiskelu sai päätöksensä todistuksen muodossa, jonka lisäksi palasin entisiin päivätöihini opintovapaan päätyttyä.

Huippuhetkiä vietettiin keväällä lasten luontokerhon merkeissä ja muutamien päiväkotiryhmien vieraillessa tilallamme sekä kesäkuun alun koululaisten päiväleirillä.

Punaisessa mökissä oli tapahtuman ajan avoinna kesäkahvila.

Kesäkuussa vietimme avoimia ovia jo toista kertaa ja tällä kertaa mukaan liittyivät Katri Haavisto Photography, joka teki tapahtumassa minilapsikuvauksia ja Vuonue ja Viipsinpuun Piia Aaltonen, joka myi uniikkeja sulkakoruja ja villatuotteita. Lisäksi ystäväni Anna piti kesäkahvilaa punaisessa mökissä, tarjoten gluteenittomia leivonnaisia ja kahvia vieraille.

Tapahtuma sai ihmisiä hienosti liikkeelle, aina vauvasta vaariin.

Avoimien ovien päivässä oli mukana myös Pommi-poni.

Lasten synttäreitä, luonto- ja askartelukerhoja, luontokierroksia...

Viime keväänä aloitin lasten synttäreiden pitämisen. Koko juttu alkoi puolivahingossa ja kun kysyntää oli, niin siihen oli helppo vastata.

Olin juuri suorittanut green care painotteisen ohjelmapalvelutuotannon opintokokonaisuuden ja koska kotipihalta löytyi kanat, lampaat, pieni metsikkö ja tyhjillään oleva mummon mökki, oli vain paketoitava idea tuotteeksi

Synttäreitä vietettiin touko- ja kesäkuussa, heinäkuussa hiljeni, kun juhlijat siirtyivät lomien viettoon. Siihen saumaan itseni ja lasteni iloksi järjestin 5-7 vuotiaille lapsille luontokerhon. Sellaisen perinteisen, jossa tutkittiinn luonnonihmeitä, rapsuteltiinn lampaita ja uitettiin kaarnalaivoja purossa.

Kesän jälkeen elo- syyskuussa vietettiin jälleen synttäreitä, välillä etsittiin aarretta, välillä ihmeteltiin kanoja ja tutustuttiin entisajan elämään vanhassa mökissämme.

Nyt kun illat ovat pimentyneet ja synttäreiden vietto on nähtävästi siirtynyt sisäleikkipaikkoihin, aavistin tilausta olevan lasten askartelukerholle. Sellaiselle, jossa askarrellaan luonnonmateriaaleista ja meidän tapauksessamme settiin lisätään vielä lampaan villa ja kanojen sulat ja höyhenet. Jää nähtäväksi minkälaisia huovutuksia ja sulkakoruja saammekaan aikaiseksi. Kerho alkaa marraskuussa ja on jo yhtä paikkaa vaille loppuun myyty.

Keväällä kävin myös metsämieli-ohjaajakoulutuksessa. Tässä kohderyhmänä ovat aikuiset, jotka ovat kadottaneet luontoyhteytensä tai muuten vain kaipaavat ohjattua luontokokemusta maustettuna metsämieli-voimavaraharjoitusilla. Tätä kaikkea olen vasta aloittelemassa ja tulevana viikonloppuna onkin ensimmäinen luontokierros edessä. Koeryhmäksi on ystävällisesti lupautunut ryhmä paikallisia monikkovanhempia. 

Näistä jutuista voit lukea lisää osoitteessa www.huippuhetkia.fi

Hieno kesä takana

Voi, miten ihana kesä onkaan takana. Lapset saivat viettää kesälomaa huikeat 8 viikkoa ja itsellänikin oli superpitkä loma vaikka työharjoitteluissa toisinaan kävinkin.

Lisäksi kesää riemastuttivat Huippuhetkissä lastensynttäreitään viettäneet lapset sekä luontokerholaiset. Ihania muistoja.

Muutamia kuvia tietysti tuli otettua todistusaineistoksi :) Ja lähes reaaliajassa Huippuhetkien uusimmista kuvioista pääset tutustumaan facebook.fi/huippuhetkia sivuilla.

Kesäkuussa vietimme avoimien ovien päivää.

Luontokerholaisia tutkimassa kasveja luuppien avulla.

Väinö uittamassa kaarnalaivaa luontokerholaisten kanssa.

Huippu

Tänä vuonna kokeilimme kurpitsankasvatusta lampaan pehkusta tehdyssä kohopenkissä.

Kurpitsat kasvamassa.

Kurpitsaa säilöttynä, hillokkeena ja pikkelssinä.

Isäntä ja Vilma lampaita moikkaamassa alalaitumella.

Monenlaista meininkiä

Kesällä lampaat ja kanat ovat saaneet nauttia tuoreesta nurmesta ja viime viikon vesisateet onneksi kiihdyttivät kasvua entisestään.

Lasten riemuksi päiväkodista alkoi pitkä, jopa kahdeksan viikon loma. Kiitos kuuluu äidin opintovapaalle, joka mahdollistaa tällaisen luksuksen :)

Venlalla alkaakin syksyllä koulu, 
joten värkkäsimme hoitotädeille tällaista pientä hemmottelua.

Muutamat paikkakuntalaiset olivat tiedustelleet mahdollisuutta tulla rapsuttelemaan lampaita ja katselemaan kanasia. Hetkisen mietittyäni, päädyin ratkaisemaan asiaa järjestämällä avoimien ovien päivän. Vaikka varoitusaika oli pieni, sain mukaan paikallisen Taikaperhosen, joka tuli ajeluttamaan lapsia Hessu-ponilla.

Isäntä toimi grillimestarina.

Ja sääkin suosi vierailujoita.

Päivä oli monella tapaa onnistunut. Vierailijoita riitti, samoin tarjottavat buffetista. Lampaista Mikki oli jälleen kaikkein sosiaalisin ja hän nautti rapsutuksista ja tarjotuista ruohotupoista koko päivän.

Täytyykin miettiä, josko tästä saisi jonkinlaisen tradition kehitettyä.

Huippuhetkiä

Bloggaajan green care painotteiset ohjelmapalveluopinnot ovat antaneet bloggaajalle rohkeutta toteuttaa omia unelmiaan. Lampaamme ja kanamme ovat saaneet toimia tällä viikolla pääosissa kotieläin- ja luontoaiheisissa lasten synttäreissä, joita olen ryhtynyt järjestämään.

Synttäripaketeille on tullut kyselyjä sen jälkeen, kun järjestimme tyttäremme eskariryhmälle kotieläintapahtuman. No tuumasta toimeen ja nyt on kivasti tullut varauksia kesäsynttäreille.

Grillipaikka Noin puolen hehtaarin metsän edessä.

Noin puolen hehtaarin metsästä aidattiin turvallisuuden vuoksi alue, jossa lapset voivat seikkailla.
Aivan vieressä virtaa Karhunojan puro.

Laidunkausi korkattu ja lampaat keritty

Kevät muuttui hetkessä kesän kaltaiseksi, kun lämpötilat hipoivat hellelukemia. Tämä sai talviturkkiset lampaamme jo huohottamaan tukalaa oloaan. Onneksi olimme olleet kaukaa viisaita ja olimme hankkineet omat keritsemisvehkeet jo talvella. Paitsi että...

kun taas hankittiin käytettyä tavaraa, niin oltiin siinä sitten unohdettu hankkia koneeseen uudet terät. No nyt huhtikuussa sitten saatiin terätilaus eteenpäin ja vihdoin vapun tienoolla saatiin sitten terätkin koneeseen.

Iso paperisäkillinen villaa syksyn askarteluja varten ja onnellisia lampaita. Vaikka enhän minä itse voi kerinnöistä kunniaa ottaa, sillä lampaat kävi hoitelemassa ystävätär, joka yllätykseksi omasi ammattilaistason kerintätaidot. Kiitokset Tiinalle!

Siinä on hoikan näköistä porukkaa nauttimasta ensimmäisestä laidunpäivästä.

Alalaitumelle matkalla.

Koko kevät on ollut bloggaajalle jännittävää aikaa. On tullut otettua opintovapaata päivätöistä sekä aloitettua maatalousopinnot Ammattiopisto Liviassa.

Perusmaatalousopintojen lisäksi opinto-ohjelmaan kuului valinnaisena myös green care ohjelmapalvelujen tuotantoa  ja tämän puitteissa kevät huipentui tyttären eskariryhmän vierailuun.

Päivä oli lampaille ja kanoille siitä ihmeellinen, että pikkurapsuttelijoita oli joka puolella niin, että heikompia olisi voinut heikottaa. Mutta tämä meidän katraamme nautti joka hetkestä, tai oikeastaan siitä lähtien, kun olivat ensijärkytyksestä selvinneet :)

Kevät saapuu kohinalla

Kevät on luonnossa kiireistä aikaa, kun linnut ja muut eläimet ovat pesäpuuhissaan. Samaa voisi sanoa myös lampaista, karitsointiaika on kuumimmillaan.

Omat lampaamme eivät vielä ole kantavina, ehkäpä ensi keväänä sitten mutta olen onneksi päässyt karitsointiavuksi yhdelle isommalle lammastilalle. Olen siellä ollut oppia hakemassa ja tutustumassa vähän suurempiin kuvioihin.

Ihanaa hommaa ja täytyy todeta, että kyllä juurikin nuo lampaat ovat mulle se juttu!

Tässä muutama maistiainen muillekin.