Lasten synttäreitä, luonto- ja askartelukerhoja, luontokierroksia...

Viime keväänä aloitin lasten synttäreiden pitämisen. Koko juttu alkoi puolivahingossa ja kun kysyntää oli, niin siihen oli helppo vastata.

Olin juuri suorittanut green care painotteisen ohjelmapalvelutuotannon opintokokonaisuuden ja koska kotipihalta löytyi kanat, lampaat, pieni metsikkö ja tyhjillään oleva mummon mökki, oli vain paketoitava idea tuotteeksi

Synttäreitä vietettiin touko- ja kesäkuussa, heinäkuussa hiljeni, kun juhlijat siirtyivät lomien viettoon. Siihen saumaan itseni ja lasteni iloksi järjestin 5-7 vuotiaille lapsille luontokerhon. Sellaisen perinteisen, jossa tutkittiinn luonnonihmeitä, rapsuteltiinn lampaita ja uitettiin kaarnalaivoja purossa.

Kesän jälkeen elo- syyskuussa vietettiin jälleen synttäreitä, välillä etsittiin aarretta, välillä ihmeteltiin kanoja ja tutustuttiin entisajan elämään vanhassa mökissämme.

Nyt kun illat ovat pimentyneet ja synttäreiden vietto on nähtävästi siirtynyt sisäleikkipaikkoihin, aavistin tilausta olevan lasten askartelukerholle. Sellaiselle, jossa askarrellaan luonnonmateriaaleista ja meidän tapauksessamme settiin lisätään vielä lampaan villa ja kanojen sulat ja höyhenet. Jää nähtäväksi minkälaisia huovutuksia ja sulkakoruja saammekaan aikaiseksi. Kerho alkaa marraskuussa ja on jo yhtä paikkaa vaille loppuun myyty.

Keväällä kävin myös metsämieli-ohjaajakoulutuksessa. Tässä kohderyhmänä ovat aikuiset, jotka ovat kadottaneet luontoyhteytensä tai muuten vain kaipaavat ohjattua luontokokemusta maustettuna metsämieli-voimavaraharjoitusilla. Tätä kaikkea olen vasta aloittelemassa ja tulevana viikonloppuna onkin ensimmäinen luontokierros edessä. Koeryhmäksi on ystävällisesti lupautunut ryhmä paikallisia monikkovanhempia. 

Näistä jutuista voit lukea lisää osoitteessa www.huippuhetkia.fi

Hieno kesä takana

Voi, miten ihana kesä onkaan takana. Lapset saivat viettää kesälomaa huikeat 8 viikkoa ja itsellänikin oli superpitkä loma vaikka työharjoitteluissa toisinaan kävinkin.

Lisäksi kesää riemastuttivat Huippuhetkissä lastensynttäreitään viettäneet lapset sekä luontokerholaiset. Ihania muistoja.

Muutamia kuvia tietysti tuli otettua todistusaineistoksi :) Ja lähes reaaliajassa Huippuhetkien uusimmista kuvioista pääset tutustumaan facebook.fi/huippuhetkia sivuilla.

Kesäkuussa vietimme avoimien ovien päivää.

Luontokerholaisia tutkimassa kasveja luuppien avulla.

Väinö uittamassa kaarnalaivaa luontokerholaisten kanssa.

Huippu

Tänä vuonna kokeilimme kurpitsankasvatusta lampaan pehkusta tehdyssä kohopenkissä.

Kurpitsat kasvamassa.

Kurpitsaa säilöttynä, hillokkeena ja pikkelssinä.

Isäntä ja Vilma lampaita moikkaamassa alalaitumella.

Monenlaista meininkiä

Kesällä lampaat ja kanat ovat saaneet nauttia tuoreesta nurmesta ja viime viikon vesisateet onneksi kiihdyttivät kasvua entisestään.

Lasten riemuksi päiväkodista alkoi pitkä, jopa kahdeksan viikon loma. Kiitos kuuluu äidin opintovapaalle, joka mahdollistaa tällaisen luksuksen :)

Venlalla alkaakin syksyllä koulu, 
joten värkkäsimme hoitotädeille tällaista pientä hemmottelua.

Muutamat paikkakuntalaiset olivat tiedustelleet mahdollisuutta tulla rapsuttelemaan lampaita ja katselemaan kanasia. Hetkisen mietittyäni, päädyin ratkaisemaan asiaa järjestämällä avoimien ovien päivän. Vaikka varoitusaika oli pieni, sain mukaan paikallisen Taikaperhosen, joka tuli ajeluttamaan lapsia Hessu-ponilla.

Isäntä toimi grillimestarina.

Ja sääkin suosi vierailujoita.

Päivä oli monella tapaa onnistunut. Vierailijoita riitti, samoin tarjottavat buffetista. Lampaista Mikki oli jälleen kaikkein sosiaalisin ja hän nautti rapsutuksista ja tarjotuista ruohotupoista koko päivän.

Täytyykin miettiä, josko tästä saisi jonkinlaisen tradition kehitettyä.

Huippuhetkiä

Bloggaajan green care painotteiset ohjelmapalveluopinnot ovat antaneet bloggaajalle rohkeutta toteuttaa omia unelmiaan. Lampaamme ja kanamme ovat saaneet toimia tällä viikolla pääosissa kotieläin- ja luontoaiheisissa lasten synttäreissä, joita olen ryhtynyt järjestämään.

Synttäripaketeille on tullut kyselyjä sen jälkeen, kun järjestimme tyttäremme eskariryhmälle kotieläintapahtuman. No tuumasta toimeen ja nyt on kivasti tullut varauksia kesäsynttäreille.

Grillipaikka Noin puolen hehtaarin metsän edessä.

Noin puolen hehtaarin metsästä aidattiin turvallisuuden vuoksi alue, jossa lapset voivat seikkailla.
Aivan vieressä virtaa Karhunojan puro.

Laidunkausi korkattu ja lampaat keritty

Kevät muuttui hetkessä kesän kaltaiseksi, kun lämpötilat hipoivat hellelukemia. Tämä sai talviturkkiset lampaamme jo huohottamaan tukalaa oloaan. Onneksi olimme olleet kaukaa viisaita ja olimme hankkineet omat keritsemisvehkeet jo talvella. Paitsi että...

kun taas hankittiin käytettyä tavaraa, niin oltiin siinä sitten unohdettu hankkia koneeseen uudet terät. No nyt huhtikuussa sitten saatiin terätilaus eteenpäin ja vihdoin vapun tienoolla saatiin sitten terätkin koneeseen.

Iso paperisäkillinen villaa syksyn askarteluja varten ja onnellisia lampaita. Vaikka enhän minä itse voi kerinnöistä kunniaa ottaa, sillä lampaat kävi hoitelemassa ystävätär, joka yllätykseksi omasi ammattilaistason kerintätaidot. Kiitokset Tiinalle!

Siinä on hoikan näköistä porukkaa nauttimasta ensimmäisestä laidunpäivästä.

Alalaitumelle matkalla.

Koko kevät on ollut bloggaajalle jännittävää aikaa. On tullut otettua opintovapaata päivätöistä sekä aloitettua maatalousopinnot Ammattiopisto Liviassa.

Perusmaatalousopintojen lisäksi opinto-ohjelmaan kuului valinnaisena myös green care ohjelmapalvelujen tuotantoa  ja tämän puitteissa kevät huipentui tyttären eskariryhmän vierailuun.

Päivä oli lampaille ja kanoille siitä ihmeellinen, että pikkurapsuttelijoita oli joka puolella niin, että heikompia olisi voinut heikottaa. Mutta tämä meidän katraamme nautti joka hetkestä, tai oikeastaan siitä lähtien, kun olivat ensijärkytyksestä selvinneet :)

Kevät saapuu kohinalla

Kevät on luonnossa kiireistä aikaa, kun linnut ja muut eläimet ovat pesäpuuhissaan. Samaa voisi sanoa myös lampaista, karitsointiaika on kuumimmillaan.

Omat lampaamme eivät vielä ole kantavina, ehkäpä ensi keväänä sitten mutta olen onneksi päässyt karitsointiavuksi yhdelle isommalle lammastilalle. Olen siellä ollut oppia hakemassa ja tutustumassa vähän suurempiin kuvioihin.

Ihanaa hommaa ja täytyy todeta, että kyllä juurikin nuo lampaat ovat mulle se juttu!

Tässä muutama maistiainen muillekin.

Esittelyssä: Kukkoherra Hermanni

Kun lammaskatras on saatu esiteltyä, taitaa olla kanojen ja tietysti kukkoherra Hermannin vuoro. Kanamme ovat maatiaiskanoja ja edustavat piikkiönkantaa. Kuulumme myös maatiaiskanan säilytysohjelmaan.

Olimme koko kevään rakentaneet talviasuttavaa kanalaa sekä ulkotarhaa kanasille ja kyllä on taas sanottava, että kylläpä päivätyöt voivat sitten haitata harrastuksia. Ei siinä arki-iltoina paljoakaan ehdi rakennella ja viikonloputkin vilahtavat ohi hetkessä. 

Onneksi jo varhain keväällä varaamamme kanaset saivat odotella kasvattajan huomassa, kunnes saimme paikat asuttavaan kuntoon.

Hermanni ja kanasista Miima, Pallokana sekä Inkeri

Hermanni osoittautui heti alun alkaen herrasmieheksi, joka ei koskaan ole kohdellut ikävästi kanasiaan. Hienosti Hermaani on käyttäytynyt ihmistenkin kanssa, koskaan ei ole tarvinnut pelätä, että se tulisi silmille. Äänenkäytöstä sanottakoon sen verran, ettei Hermanni turhista hötkyile ja kiekuu kyllä aamutuimaan mutta harkitusti. Taitaa arvata, että asutaan taajamassa, eikä kova elämöinti sovi sellaiseen.

Hermanni paistattelee auringossa lempipaikallaan pölkyn päällä.

Esittelyssä: Mymmis-Myy

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä lampaistamme on esittelyssä Mymmis-Myy aka Mymmis.

Mymmis kotiutui meille emänsä Kyllin kanssa viime kesäkuussa. Mymmis on reipas ja rohkea sekä helppo käsitellä, jokaisen aloittelijalampurin unelma siis. Rapsutuksista Mymmis ei meinaa saada tarpeekseen, vaan kerjää niitä lisää kuin koira.

Mymmis on karitsoistamme parhaiten kasvanut ja oli jo puoli vuotiaana tosi hyvän kokoinen. Itse hän ei ole oivaltanut muuttuneita muotojaan, vaan vielä isonakin hän pyrkii hyppäämään syliin, sillä tavalla etujaloilla nojailemaan tuohon vyötäisille :)

Kevättä ilmassa

Talvi alkaa selvästi olla selätetty nyt, kun ollaan jo maaliskuussa. Aurinko lämmittää voimakkaasti päivisin vaikka yöllä pakkanen paukkuisikin. Ihanaa, linnut laulaa ja räystäät tiputtelee.

Talvi oli monella tapaa onnistunut. Paukkupakkasilla jaksettiin kantaa lämmintä vettä lampaille ja lampaat tarkenivat kylmlampolassaan oikein hyvin. Ruokaa on riittänyt ja herkuiksi on tarjottu kuusen havuja. Jännää aikaa kuitenkin, kun kyseessä ensimmäinen talvi lampurina.

Kanalassa lämpötila pysyi viidessä asteessa plussan puolella, eikä pahempaa mökkihöperyyttäkään kanasilla ole ollut huomattavissa. Lyhyen pimeän ajan vähämunaisen kauden jälkeen kanaset ovat jälleen intoutuneet munimaankin.

Maaliskuun alussa alkoi kanasilla ulkoilukielto mutta onneksi olin ajoissa liikkeellä ja tein ilmoituksen paikalliselle kunnaneläinlääkärille kanasten ulkoiluhalusta myös keväällä. Tämä ulkoilukielto koskee lintujen kevätmuuttoaikaa ja ulkoilurajoituksella on haluttu välttää mm. lintuinfluenssan leviäminen. Katettu tarha ja ilmoitus kuntaan antaa kuitenkin mahdollisuuden kevätulkoiluun. Tämä meidän porukka ei ole mahdollisuuksista huolimatta intoutunut talviulkoiluihin, joten kevättä odotellaan jo innolla.

Helmikuun alussa oli hetki, jolloin kanasetkin tulivat ulos.
Tammikuun pakkaset olivat helpottaneet ja lumikin oli sulanut hetkeksi.

Hiihtolomaviikolla oli jälleen lumipeite. Ja ihana tuo aurinko!

Lasten talvitaidetta. 

Esittelyssä: Elli-Melli

Suomenlammasuuhi Elli-Melli tuli meille emonsa kanssa kesäkuussa 2015. Emo oli meille jo ennestään tuttu Lollipop, joka oli oman emonsa kanssa meillä kesälampaana vuonna 2014.

Alun alkaenkin minulla oli tunne että, jos Lollipopille tulisi uuhikaritsoja, niin toivoisin sellaista meille ja niinhän siinä kävi, että ihana Elli-Melli meille sitten tuli ihkaomaksi lampaaksi.

Kuvassa Elli-Mellin emo Lollipop ja emonemo Suklaa syksyllä 2014. 

Lollipop

 Elli-Melli tuoreena tulokkaana kesäkuussa 2015. Lähes ainoa kuva, jossa on vain Elli-Melli, hän ei tee itsestään numeroa, vaan pysyttelee taustalla. Sydämmellinen uuhi, joka nauttii rapsutuksista mutta malttaa odottaa vuoroaan.

Elli-Melli oikealla.

Katraamme tammikuussa 2016. Elli-Melli vasemmalla.

Esittelyssä: Mikki

Olemme päässeet esittelyissä vasta kolmanteen veijariin ja todellisesta veijarista onkin tällä kertaa kyse, sillä esittelyssä on pässimme Mikki, joka on texelin ja suomenlampaan risteytys.

Propellikorva.

Vilma ja Mikki.

Tiesittekö muuten, että kuohittu pässi on oinas? Ei haittaa, en minäkään tiennyt, ennen viime kesää, jolloin asia tuli omalle lampaalle ajankohtaiseksi.

Mikki siis on Minnin kaksosveli, joka muutti meille ensimmäisenä siskonsa Minnin kanssa. Mikki on luonteeltaan aivan huippu. Ja vaikka kyseessä on pässi, se ei ole koskaan ikinä yrittänyt puskea ihmisiä. Mikki on hellyydenkipeä ja reipas lammas, joka luottaa ihmiseen täysin.

Silloinkin, kun veimme hänet kuohittavaksi, hän käveli vain hyväuskoisena perässä auton kyytiin ja vielä eläinlääkärin parkkipaikalta sisälle klinikalle... Ja niinhän siinä kävi, että kesällä kun noihin hommiin ryhdytään, niin tulehduksien riski on melkoinen. Ja tulehtuihan se, niin pahasti, ettei edes lääkekuuri auttanut.

Valitettavasti Mikki piti leikata sitten vielä toisenkin kerran, kun leikkausalueelta jouduttiin poistamaan tulehtunutta kudosta. Leikkauksesta selviäminen oli 50 % luokkaa mutta kaikkien onneksi, lopulta Mikki kuntoutui ja meille jäi uskollinen ystävä.

Kuiskaajana Mikki

Mikki etualalla.

Oivalluksia kosmetiikan saralla

Olen jo jonkin aikaa purkki purkilta siirtynyt luonnonkosmetiikan käyttäjäksi. Viimeisimpänä vaiheena vaihdoin kasvoveden himalajansuolaveteen, kuorinta-aineeksi otin kahvinporot ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä pesin hiuksen kananmunankeltuaisilla.

Note for myself:

Suolavesi kannattaisi tehdä valmiiksi, eikä joka kerta yrittää "sulattaa" kidettä kämmenessä, koska se ei sula ihan hetkessä, päädyn aika skraapimaan kasvoni suolakiteillä.

Keltuaiset kannattaa erotella erittäin tarkkaan, sillä pienikin jäämä valkuaista yhdistettynä lämpimään huuhteluveteen.. you know.. hyytyminen alkaa ja valkoiset kokkareet hiuksissa eivät oikein tee vaikutusta. Mutta muutoin tuo keltuaiskokeilu on mennyt ihan hyvin.

Seuraava etappi taitaa olla tuotekehittely, keittiöstä tuttujen aineksien käyttäminen ihonhoidossa. Aiheesta löytyy onneksi paljon materiaalia netissä. Täytynee vähän perehtyä aiheeseen ja jatkaa testausta.