Ensimmäinen erä lampaita

Olimme päätyneet antamaan kodin kahdelle orpokaritsalle, joiden emä oli menehtynyt synnytyksessä. Karitsat olivat vain viiden viikon ikäisiä, kun kävimme hakemassa ne kotiin. Painotkaan eivät tuon ikäisillä päätä huimanneet, olisiko Mikki ollut 13 kg ja Minni 11 kg.

Valmistelimme heille pienen karitsakammarin, hankimme kuivaheinää ja mikä tärkeintä kävimme hakemassa lampaiden äidinmaidonkorviketta. Ensin alkuun juotot oli tehtävä kuusi kertaa päivässä, noin kolmen tunnin välein. Onneksi esikoisemme oli juuri jäänyt kesälomalle, niin hän sai hoidettua päiväsyötöt.

Takaisin siis pullorumbaan, viime kerran pelasimme pullorallia omien kaksostemme kanssa muutama vuosi sitten. Harmiksi kaikki pullot oli annettu jo eteenpäin ja päädyimme hankkimaan näille tulokkaille ihka uudet pullot, sekä vellitutit :)

Tulokkaat tustumassa uuteen kotilaitumeen.

Koko perhe sai osallistua ruokintaan.

Minnillä oli pullottelun kanssa hieman alkuvaikeutta, mutta kyllä se nälkä sitten vei voiton ja uusi pullokin kelpasi.

Kevät koittaa

Keväällä, kun isäntä rakensi kanalaa, minä otin hommakseni muokata vanhaan pellonreunaan pienen pottumaan. Omin pikku kätösin käänsin maata ympäri ja lopulta pyysin kummipojan apuun. Kummipoika otti mukaansa jyrsimen, jolla saatiin hommaan vähän vauhtia.

Vähän vaati googletusta, jotta sai tietoa siitä, miten savipelto muutetaan perunamaaksi. Google oli apuna myös, kun tuli aika valita oikeat siemenperunat ja milloin ne oikein tulisi kylvää. Kylväminen tapahtui lopulta kesäkuun alussa, kun maa oli tarpeeksi lämmennyt.

Talvella oli hyvää aikaa miettiä tulevia juttuja

Syksyllä kotiin lähteneet lammaskaverit jättivät sen verran ison aukon elämään, että oli mietittävä jo tulevia. Vaikka elettiin vasta alkukevättä 2015, varasin jo kesälampaat. Siinä samalla tuli tehtyä päätös siitä, että meille tulee tänä kesänä myös niitä kanoja, joista jo viime kesänä haaveilin.

Helmikuussa varasin paikalliselta maatiaiskanasäilyttäjältä meille viisi kanaa ja kukon, piikkiöläistä kantaa. Kanat tulisivat meille pysyvästi ja keväällä tulisi rakennettavaksi talvilämmin kanala.

Keväällä kävin kanankasvatuskursseilla ja sieltä sainkin aimo annoksen infoa kanoista, niiden käyttäytymisestä, sairauksista sekä tietysti kananhoidosta ylipäänsä.

Toukokuussa sitten huolella suunniteltu kanala alkoi rakentua. Pääasiassa käytimme kierrätysmateriaaleja, joten se hieman hidasti töitä mutta oli sen arvoista.

Rakennusmateriaalien lisäksi myös tarvikkeet on suurelta osin kierrätettyjä. Onni on tuttu, jolta saimme näitä aarteita. Täytyy häntä muistaa tuoreilla kananmunilla joskus.

Siinä Herra Hermanni rouvineen on juuri päässyt tutustumaan uuteen kotiinsa.

Tutustumista ulkotarhaan. Tarha on katettusiltä varalta, että joku petolintu iskisi silmänsä meidän tipuihin.

Kesälampaista pitkää iloa

Kesällä saimme luvan keritä Lollipopin ja laitoimme villat tarkkaan talteen. Ajatuksena oli, josko joskus kokeilisimme siitä jotakin askarrella.

No myöhemmin syksyllä sain työkaverilta vanhat karstat lainaan ja pääsimme käsittelemään villoja.

Tässä pikkuväki kokeilee karstaamista.

Yhteistyöllä :)

Karstaamisen jälkeen kokeilimme huovuttamista.

Ja huopuihan se.

Huovasta leikattiin tähtiä ja sydämiä, lisättiin heijastavaa kangasta ja viimeisteltiin napilla.

Kun kesä 2014 vaihtui syksyyn

ja tuli aika hyvästellä jo rakkaiksi käyneet kesäasukkaat.

Onnea on aamukaurojen antaminen yöppärissä. Kesä vasta lähetymässä lopppua.

Syyskuussa laitumelta alkoi vihreä jo olemaan niin vähissä, että annettiin kavereille lisäksi kuivaheinaa.

Vilma ja Lollipop

Kesämuisto

Hyvästien aika lokakuussa 2014

Väinö ja Lollipop.

Kesälampaita vuonna 2014

Muutto omakotitaloon, jossa oli reilun kokoinen tontti mahdollisti ensimmäisten lampaiden tulon meille kesällä 2014. Meille muutti kesäksi texeluuhi Huippu, suomenlammas Suklaa sekä Suklaan karitsa Lollipop.

 Isäntä valmistelee aitausta kesävieraita varten.

 Ja siinä he sitten olivat. Odotetut vieraat, vasemmalta Huippu, Lollipop ja Suklaa

Lollipop

Suklaa

Lapset tutustumassa lampaisiin

Pitkään hauduteltuna parasta?

Pitkään olen jo miettinyt, josko saisi näitä omassa päässä ja elämässä myllääviä asioita kirjotettua ylös. Nyt päätin tarttua härkää sarvista  ja sain vihdoin ja viimein perustettua tämän blogin.

Blogin nimi viittaa elämän huippuhetkiin, niitä löytyy niin arjesta kuin juhlastakin. Meidän perheellä enemmän arjesta.

Tässä kuva perheemme varsinaisesta Huipusta, lammaskatraan matriarkasta. Blogissa tullaan varmasti näkemään Huippua kavereineen sekä kanalan herraa Hermannia rouvineen.